Designin merkityksestä

Nykyisten käyttöyhteyksien perusteella voisi kuvitella, että sana "design" tarkoittaisi pinnan koristelua. Siis jotain päälleliimattua. Jos se ymmärretään niin, syntyy täysin väärä käsitys.

Kaupoissa on samasta tuotteesta usein kahdenlaisia versioita, tavallinen ja "design". Tavallinen on halvempi ja kuvioimaton, "design" on kalliimpi ja siinä on "koristekuvioita". Koriste-sanan pitäisi tarkoittaa jotain, mikä tekee jonkin vähemmän kauniin kauniimmaksi, koristaa sitä. Usein se tekee päinvastoin. Ihan liian usein kuviot rumentavat tuotteita. Turhaa krumeluuria, jolla halutaan peittää se, ettei sen muotoilu yksin riitä.

Esimerkiksi Embolta löytyy tavallinen valkoinen ja Embo Design, jossa on turhia koukeroita. Jordanilla on hammasharjasarja Jordan Design, erivärisillä varsilla, harjaksilla ja erilaisilla kuvioinneilla varustettuja samanmallisia harjoja. Jokainen saa valita lempivärinsä ja mieleisensä kuvion. Entä jos ei halua mitään kuviota vaan kirkkaan läpinäkyvän?

Missä on oikea design ja todelliset vaihtoehdot? Maailmalla on kauppaketju Muji, jonka toivoisin joskus rantautuvan Suomeenkin, mutta sitä varmaan joutuu odottamaan. Tällä hetkellä lähin on Tukholmassa Åhlénsilla, sekin riisuttu versio. Sana muji tarkoittaa non-figured, kuvioimaton. Tunnetut muotoilijat ovat suunnitelleet anonyymisti tuotteita, joissa muotoilu ja materiaali ovat oleellisia ja pintaa ei ole täytetty "koristeilla". Ne ovat oikeaa designia. Miksei meillä täällä Suomessa ole sellaisia vaihtoehtoja? Miksei meiltä saa tavallisia tuotteita ilman kuvioita? Kuvittelevatko valmistajat, että kuvioilla peitetään muotoilun puute ja ihmiset luuelvat ostavansa designia?

Jotkut hammasharjavalmistajat tuntuvat kilpailevan siitä, kenen tuote on kummallisin ja monimutkaisin vänkyrä, jossa on joka suuntaan sojottavia erivärisiä harjaksia. Halutaanko luoda mielikuva tieteellisestä laitteesta, härvelistä? Ei vakuuta. Juoksukenkiä tuntuu vaivaavan sama tauti. Jossain kohtaa tulee raja vastaan kuinka kummallinen jokin esine voi olla. Miksei kukaan tee kaunista ja yksinkertaista? Se erottuisi joukosta. Hyvin suunniteltu yksinkertainen tuote, jossa ei ole mitään turhaa, on kaunis, toimiva ja hyvää designia.

Jotakin uutta, jotakin vanhaa, jotakin sinistä

Finnair on uudistanut ilmeensä palaamalla lähemmäksi sitä, mihin ennen edellistä uudistusta jäätiin. Alkuperäiset elementit on modernisoitu kauniisti ja turhat elementit on jätetty pois. Tässä nähdään taas kerran, että yksinkertainen on kaunista, less is more. F:n muotokieli edustaa samaa henkeä kuin VR:n uusi logo. Tämän ajan trendi? F on päästetty pois pallosta ja lentää taas kauniisti alkuperäisen merkin idean mukaisesti. Uudet kanta-asiakaskortit ovat yksinkertaisen tyylikkäät. Nettisivuilla ei ole turhaan pelätty tyhjää valkoista tilaa. Tämä todella on yhtä kuin Finnair. Onnittelut tekijöille ja myös tilaajille.

http://feel.finnair.com/

Kaikki uudistaminen ei aina välttämättä tarkoita sitä, että olemassa olevasta luovutaan kokonaan ja tehdään uutta tilalle. Toimivat ja brändiä tukevat asiat kannattaa säilyttää ja jalostaa niitä. Hyvin suunniteltu on aina tilaajan edun mukaista eikä sitä, että suunnittelija pääsee jättämään kättenjälkensä jonnekin ja ehkä vielä maksimoimaan oman laskutuksensa. Taide on ihan erikseen.

Joulun ilme

Jouluna aika monessa asuva pieni konservatiivi tulee esiin. Joulu toisensa jälkeen näyttää samalta, mikään ei saa muuttua. Pitää olla tummanvihreää joulukuusta, joulunpunaista, vähän kullankimallusta, hämyvaloa, kynttilöitä. Ja mielellään lunta, vaikka ollaan sisällä verhot kiinni eikä edes nähdä onko ulkona postikorttijoulu vai ei.

Oikeasti joulu ei ole ollut tämännäköinen kovinkaan pitkään. Joulupukin punainen vaatetus on tullut Coca Colalta, joulukuusi on vanha saksalainen perinne. Suomalainen pukki oli harmaa ja pelottava, tonttuja oli ennen ympäri vuoden ja ne olivat enimmäkseen harmaita. Asiat muuttuvat koko ajan, mutta niin vaivihkaa että muutoksen huomaa vasta jälkikäteen.

Unicefilla oli tänä vuonna todella kauniita mustavalkoisia joulukortteja, jotka olivat niin epäperinteisiä kuin voi. Stockmannin joulu oli vaalea ja erilaisuudessaan kaunis ja kiinnostava ja istui muutenkin erinomaisesti tavaratalobrändin kokonaisuuteen. Onnittelut heille rohkeudesta! Ei kaiken tarvitse eikä pidä olla aina sitä samaa vanhanaikaista.

Tällaisina aikoina kaikkien kannattaisi olla rohkeita ja pyrkiä löytämään oma linjansa. Sitä kautta voidaan saavuttaa enemmän kuin yrittämällä toimia varman päälle "niin kuin aina ennenkin", kun se ei enää välttämättä ole varman päälle.

Kehitystä sisustajan valikoimissa

Kalusteliikeiden halpisilmeissä on tapahtunut muutosta sitten viime kirjoitukseni. Masku näyttää palkanneen jonkun ammattilaisen tekemään kokosivujaan. En ole perehtynyt mikä taho on saanut tilin, mutta näyttää soveltavan rutiininomaista ja jo muutamaan kertaan muualla nähtyä ilmoitustaulukonseptia, mikä ettei se toimisi tässäkin? Ilme on kuitenkin saanut hiukan linjaa, ryhtiä ja uskottavuutta. Ehkä se näkyy jo kassavirrassakin?

Suomi-Soffan ilme sen sijaan on kamaltunut entisestään. Jokohan pohja on saavutettu, voiko se mennä vielä pahemmaksi vai onko ainoa mahdollinen suunta nyt ylöspäin? Todella surullista, että sivumäärästä päätellen huikeita summia tärvätään noin, kun olisi niin helppoa näyttää uskottavammalta, paremmalta, houkuttelevammalta. Edes vähän, mutta mahdollisuuksia voisi olla vaikka mihin, ainakin vielä.

Tietysti voi olla strateginen erottumiskeino näyttää niin kamalalta kuin pystyy, jos pelkkä erottuminen on se mitä halutaan: tulla huomatuksi, vaikka negatiivisesti, on parempi kuin jäädä huomaamattomaksi? Niinkö?

Kun sisältö on suunnilleen samanlaista, niin kuin jauhopusseissa, mielikuvat luodaan pakkauksella ja sillä mikä näyttää joltakin: tarjoiluehdotus, mallisisustus, tunnelma, se mitä tuotteesta saa. Ihmiset ostavat omia haaveitaan ja elämyksiä, miksei siis näytetä heille niitä? Sitä Ikea on käyttänyt aina ja se on toiminut.

Tällaisina aikoina

Aina on enemmän tai vähemmän "tällaiset ajat", joilla perustellaan milloin minkäkin asian tekemättä jättämistä. Milloin menee hyvin ja jotkut isommat asiat ovat tärkeämpiä, milloin huonommin ja tehdään vain välttämättömimmät asiat.

"Tällaisina aikoina" yritykset nipistävät mainontainvestoinneistaan ja markkinointiviestinnästään, vaikka juuri nyt kannattaisi tehdä itsensä tiettäväksi. Usein yritys- ja tuoteilmeasiat niputetaan samoihin "mainoskuluihin", vaikka ne eivät ole sitä. Yritysilme näkyy aina, samoin tuoteilme, ainakin niin kauan kuin tuote on olemassa ja jossain saatavilla, usein kaupan hyllyssä. Kun muita markkinointiviestintätoimenpiteitä ei tehdä, on sitäkin tärkeämpää, millainen tuoteilme - eli usein pakkaus - on. Tuotteen kun pitää yhä useammin myydä itse itsensä. Yritysilme näkyy myös erilaisissa yhteyksissä, riippuen vähän siitäkin millaista sen toiminta on, ovatpa "ajat" millaiset tahansa. 

Varsinkin tällaisina aikoina - kuin nyt sanotaan olevan - olisi tärkeää että se mikä näkyy, lähettää halutunlaisia viestejä ja luo oikeita mielikuvia. Olla kiinnostava ja houkutteleva. Ostajat ja kuluttajat ostavat ja kuluttavat kuitenkin jotain ja tekevät valintoja tarjolla olevien asioiden välillä. 

Yritys- tai tuoteilme on investointi siinä missä mainontakin, mutta pysyvämpi, pitkäaikaisempi ja pitempään vaikuttava. Vaikka yritys ei mainostaisi yhtään, se on kuitenkin aina esillä käyntikortissa, valomainoksessa, nettisivuilla, yrityksen kuljetuskalustossa, henkilöstön työasuissa, kirjekuorissa ja laskuissa tai kuiteissa. Jos ilme ei ole aivan kunnossa tai kaipaisi vähintään pientä päivitystä, asia kannattaa korjata heti eikä sitten kun nousu taas tulee - silloin ei taas ehdi! Mainontaan pitää laittaa koko ajan rahaa, mutta ilmeeseen tehty sijoitus riittää pitkään.

Toteuttaako kodinsisustaja halpisunelmiaan?

Sanomalehtiä lukiessa olen usein ihmetellyt huonekaluliikkeiden ilmoittelua. Muutama todennäköisesti samoista asiakkaista kilpaileva yritys julkaisee viikon aikana useita kokosivun neliväri-ilmoituksia, tosin joillekin riittää puolikas. Siis niiden täytyy maksaa niistä todella paljon! Huonekaluja myydään ilmoitusten sisällöstä päätellen koko ajan alennuksella tai muilla tarjouksilla. Siis halpaa! Ihmisten täytyy ostaa niitä paljon, jos tuollainen ilmoittelun määrä on kannattavaa.

Millainen mielikuva huonekalujen laadusta syntyy tuollaisen ilmoittelun perusteella? Ovatko ne hyviä ja kestäviä arvohuonekaluja? Vai onko millään muulla kuin hinnalla mitään väliä? Ja jos eivät kestä, Sotkasta, Maskusta tai Suomi-Soffasta saa aina halvalla uutta tilalle. Haluavatko Sotka, Masku ja Suomi-Soffa luoda itsestään ensisijaisesti halpis-mielikuvan eivätkä oikeastaan erottua mielikuvallisesti toisistaan? Eikä niitä haittaa, vaikka ihmiset ajattelisivat, että halpaa ja sitten vaikka huonoa, kunhan kauppa käy? Kun kerran vain hinnalla on väliä. Vain jollain pienellä eliitillä ole varaa ostaa tyylikkäitä, laadukkaita ja kalliita huonekaluja. Aivan kuin ne kilpailisivat sillä, mikä onnistuu luomaan halpahintaisimman mielikuvan.

Vain Ikea on onnistunut yhdistämään mielikuvallisesti halvan hinnan ja tyylikkyyden, mutta Ikeankaan tavaroita ei pidetä laadullisesti huippuina eikä kukaan ihmettele, jos ne eivät ole kovin kestäviä. Eihän halvalla voi saada täydellistä. Ikea on onnistunut luomaan tuotteilleen tiettyä haluttavuutta. Ihmiset haluavat jopa Ikean vuosittain ilmestyvän katalogin ja selailevat sitä aivan eri innolla kuin tavallisia mainosesitteitä. Minne muualle mennään viettämään aikaa ja katselemaan tavaroita samalla tavalla kuin Ikeaan? Yleensä matkan varrelta tarttuu joitakin haluttavia mutta halpoja heräteostoesineitä mukaankin.

Halpakin voisi olla persoonallinen ja erottua kilpailijoistaan liittämällä tavoiteprofiilinsa myös muita ominaisuuksia ja pyrkiä tietoisesti pois heikosta laatumielikuvasta. Mahdollisuuksia ei vain käytetä eikä toteuteta.

Hinta- ja laatumielikuvan ristiriita korostuu kodinkoneiden ja viihde-elektroniikan kohdalla. Ne liittyvät asumiseen yhtä läheisesti kuin huonekalut. Sonyn omat esitteet ja tuotteiden muotoilu ovat hienoja, mutta viihde-elekroniikkaketjun hintaräiskäleilmoituksissa ne eivät erotu muista mielikuvallisesti ehkä edullisemmista ja vähemmän laadukkaista merkeistä. Halpisketjut myyvät huippubrändejä? Sonyn oma myymälä Kämpin alakerrassa on kalliimman näköinen kuin Markantalo. Vai myykö Sony Center uusimpia malleja ja Markantalo vanhoja poistomalleja halvalla?

Eivätkö juuri kodinsisustajat toteuta unelmiaan? Vai unelmiksiko ne jäävätkin?

Ostin aikoinaan Alessin vesipannun kun päätin, etten enää tyydy toiseksi parhaaseen vain pelkän hinnan takia. Ne halvemmat ja toiseksi parhaat tulevat oikeasti kalliimmiksi, kun ne eivät kuitenkaan kestä yhtä hyvin kuin tällaiset ns. luksustuotteet. Jos käytän "kallista" unelmatuotetta joka päivä kahdenkymmenen vuoden ajan - tai kauemmin - päivähinta ei ole paljon mitään! Ja onhan "kallis" myös paljon ekologisempi valinta, kun ei tarvitse viedä entiseksi käynyttä tavaraa roskikseen muutaman vuoden välien. Olen mieluummin kokonaan ostamatta mitään kuin tyydyn johonkin sellaiseen mitä en halua.

Oletteko koskaan tulleet ajetelleiksi, kuinka visuaalisilla keinoilla luodaan hintamielikuvaharhoja? 

Kun Citymarketissa on lavallinen tai korillinen tavaraa ja yläpuolella roikkuu iso pahvi, johon on tussilla kirjoitettu isolla ja paksulla hinta 49,- niin eikö näytäkin edulliselta tarjoukselta, vaikka alla ei olisikaan pienellä (79,-)? Kun designliikkeessä on samoja tuotteita aseteltuna kauniisti hyllylle tai lasitasolle ja tuotteen pohjassa on pieni valkoinen hintatarra, johon on tulostettu 49,- niin eikö näytä aika kalliilta mutta paljon houkuttelevammalta?

Pelkällä hinnalla ei luoda haluttuja mielikuvia, vaan kaikella sillä, mikä näkyy.

Kalseaa huvia

Linnanmäellä oli sama ilme niin pitkään, että pian siitä olisi tullut eräänlainen klassikko jota ei oikein voi enää lähteä muuuttamaan. 

Kevään ensimmäisestä avajaismainoksesta kävi ilmi, että nyt se on tapahtunut. Linnanmäellä oli uusi ilme. Kaunis siivekäs hahmo vie jalat irti maasta ja terävä vuoristoratafontti on vaihtunut pehmeämpään kaarilogoon. Hienoa! Ilme puhuttulee enemmän koko perhettä kuin vanha pellehahmoon perustuva ilme. Ei huvin tarvitse loppua aikuisena. Itse kokeilen aina vauhdikkaimmat uutuuslaitteet.

Mutta. Jotain tuntuisi puuttuvan. Missä on iloinen aurinkoisuus? Sekä ilmoituksessa että lehtimainoksissa käytetyt kuvat ovat kovin kalseita ja tummia. Kuvamaailma on osa ilmettä ja se luo ilmekokonaisuudelle lopullisen tunnelman. Kun Finnmatkojen ilme aikoinaan muuttui uuden omistajan ilmeen mukaiseksi, heidän kuvillaan oli sama ongelma: kovin kalseaa. Etelänlomilla aurinkoisuus on vieläkin oleellisempi mielikuvallinen ominaisuus kuin huvipuistolla. Ankeus voi syntyä jopa niin pienestä syystä kuin väärä sinisen sävy. Aurinkoisen taivaan väri on voimakas turkoosinsininen. Näissä kalseissa kuvissa taivas vivahtaa violettiin. Linnanmäen kuvissa on lisäksi syviä varjoja ja siitä johtuen paljon mustaa. 

CSI Miamissa on aivan omanlaisensa kuvamaailma. Sen värit ovat lähes ylimakeita ja liioitellun aurinkoisia. Kuvista kuitenkin tunnistaa heti, mihin ne liittyvät. Vaikka Linnanmäellä usein onkin todellisuudessa aivan kuviensa väristä ja joskus vieläkin harmaampaa, ihmiset ostavat mielikuvia ja elämyslupauksia.

Pieni määrä keltaista jossain elementissä voisi tuoda sopivan annoksen aurinkoa. Itse asiassa ensivaikutelman yhteydessä ajattelin, miksi liikemerkin oranssi siipi ei ole keltainen. Mutta kuvilla, oikeilla kuvavalinnoilla ja olemassaolevien kuvien käsittelyllä halutunlaisiksi voi tehdä paljon enemmän.