maanantai 12. tammikuuta 2009

Kehitystä sisustajan valikoimissa

Kalusteliikeiden halpisilmeissä on tapahtunut muutosta sitten viime kirjoitukseni. Masku näyttää palkanneen jonkun ammattilaisen tekemään kokosivujaan. En ole perehtynyt mikä taho on saanut tilin, mutta näyttää soveltavan rutiininomaista ja jo muutamaan kertaan muualla nähtyä ilmoitustaulukonseptia, mikä ettei se toimisi tässäkin? Ilme on kuitenkin saanut hiukan linjaa, ryhtiä ja uskottavuutta. Ehkä se näkyy jo kassavirrassakin?

Suomi-Soffan ilme sen sijaan on kamaltunut entisestään. Jokohan pohja on saavutettu, voiko se mennä vielä pahemmaksi vai onko ainoa mahdollinen suunta nyt ylöspäin? Todella surullista, että sivumäärästä päätellen huikeita summia tärvätään noin, kun olisi niin helppoa näyttää uskottavammalta, paremmalta, houkuttelevammalta. Edes vähän, mutta mahdollisuuksia voisi olla vaikka mihin, ainakin vielä.

Tietysti voi olla strateginen erottumiskeino näyttää niin kamalalta kuin pystyy, jos pelkkä erottuminen on se mitä halutaan: tulla huomatuksi, vaikka negatiivisesti, on parempi kuin jäädä huomaamattomaksi? Niinkö?

Kun sisältö on suunnilleen samanlaista, niin kuin jauhopusseissa, mielikuvat luodaan pakkauksella ja sillä mikä näyttää joltakin: tarjoiluehdotus, mallisisustus, tunnelma, se mitä tuotteesta saa. Ihmiset ostavat omia haaveitaan ja elämyksiä, miksei siis näytetä heille niitä? Sitä Ikea on käyttänyt aina ja se on toiminut.