tiistai 4. maaliskuuta 2008

Vahvojen brändien ilmeiden yhdistäminen ei ole helppoa

Ihmeellistä. Olen tottunut näkemään Pohjolan tietyn näköisenä, samoin Osuuspankin. Nyt niiden pitäisi esiintyä yhdessä samalla ilmeellä. Merkki toiselta, nimi toiselta. Näyttää oudolta. Missä on vahva vanha Pohjola? Miksi tuollainen pikaisesti valitun näköinen fontti? Herää kysymyksiä, miksi näin? Miksi niiden pitää näyttää samalta? 

Onko ratkaisu hyvä vai huono? Kuinka olisin itse ratkaissut sen, jos projekti olisi ollut omalla kohdalla? Siihen ei ole vastausta, kun ei ole tarpeeksi tietoa taustoista ja tutkimuksista, joita on mahdollisesti tehty valintojen tueksi. Miksi on päädytty siihen mikä nyt näkyy kaikille? Valinnoille on varmasti syynsä.

Jos muutetaan kaikki kerralla, ihmiset eivät enää tunnista yrityksiä. Ehkä edetään välivaiheen tai useamman välivaiheen kautta. On kallista opettaa kaikki uudet asiat kaikille kerralla. Nimi, väri tai merkki säilyy riippuen vähän siitä, mikä on eniten säilyttämisen arvoinen, brändin kannalta vahvin elementti. Ilme on usein kuin morsian: jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua, jotain sinistä. Varsinkin meillä Suomessa tuo sininen on usein mukana.

Aika moni varmaan muistaa vielä Meritan. Ensin julkistettiin nimi, joka haukuttiin lyttyyn. Myöhemmin julkistettiin yritystunnus ja se vuorostaan haukuttiin lyttyyn. Merita ja sen tunnus ei jäänyt varmasti kenellekään tuntemattomaksi. Sitä ennen Merita Nordbanken esiintyi hankalalla kahden organisaation ilmeen yhdistelmällä. Nykyisestä Nordean ilmeestä taas näkee, mitä sitä kehitettäessä on päätetty: jotain yksinkertaista ja helppokäyttöistä, ei ikinä enää mitään sellaista kuin Meritalla! Vain muutos näyttää olevan pysyvää.

Aika näyttää, mitä Pohjolasta tulee ja jääkö jompi kumpi merkki (vielä ei voida puhua vahvasta kokonaisilmeestä) elämään, Osuuspankin vanha oranssi % tai Pohjolan vahva karhunkäpälä, vai näemmekö kokonaan uuden.