perjantai 21. maaliskuuta 2008

Rahan mielikuva?

Mitä väliä, miltä käteisnostoautomaattibrändi näyttää? Raha kelpaa riippumatta siitä, näyttääkö se halvalta vai kalliilta. Vai olisiko sillä sittenkin jotain merkitystä?

Otto.-automaattien (luetaan ottopiste, eli se piste siinä ei ole mitään kikkailua) nimi ja ilme suunniteltiin aikoinaan huolellisesti. Se ehkä vaikutti osaltaan siihen, että ihmiset alkoivat nostaa rahaa automaateista eikä pankin tiskiltä. Automaatti oli turvallinen, luotettava ja toimiva vaihtoehto, vaikka se ehkä joskus nielaisi kortin tai muita häiriöitä saattoi tapahtua. Jos se olisi näyttänyt nuhjuiselta ja epämääräiseltä, olisiko kynnys ollut korkeampi?

En ole vielä nähnyt muita kuin kuvia, miltä uudet Nosto- ja Anna-automaatit näyttävät, mutta sen perusteella niiden ilmeeseen ei ole panostettu samalla tavalla kuin Ottoihin. Kunhan niihin on jokin "logo" lätkäisty. Niillä ei ole persoonaa. 

Sen mukaan mitä niistä on uutisoitu, ne aikovat rahastaa käyttäjiään. Epämääräistä toimintaa. Mitähän muuta niissä on epämääräistä? Ne tosiaan taitavat näyttää siltä mitä ovat. Mitkä niiden perustajien motiivit ovat? Ei kukaan pelkästään hyvää hyvyyttään perusta käteisnostoautomaatteja, vaan joku taho jossain hyötyy niistä. Tarttuvat tilaisuuteen niin kauan kuin käteistä vielä on. Kun keksitään uusia tapoja maksaa ja siirtää myös pikkurahoja, kenenkään ei enää tarvitse nostaa käteistä, jolla he maksavat kauppiaalle, joka kuskaa rahat pankkiin, joka lataa ne takaisin automaatteihin. Kun kolikkokukkaro saadaan kännykkään, ei enää ole sopivan pikkurahan tarvetta, eikä tarvetta rikkoa niitä automaateista nostettuja kaksikymppisiä tai jatkossa myös kymppejä.

Ilme olisi kilpailukeino. Vaikka ihmiset eivät tekisikään tietoista valintaa, he valitsevat alitajuisten mielikuvien perusteella sen, mikä näyttää houkuttelevimmalta, luotettavimmalta ja uskottavimmalta.

tiistai 4. maaliskuuta 2008

Vahvojen brändien ilmeiden yhdistäminen ei ole helppoa

Ihmeellistä. Olen tottunut näkemään Pohjolan tietyn näköisenä, samoin Osuuspankin. Nyt niiden pitäisi esiintyä yhdessä samalla ilmeellä. Merkki toiselta, nimi toiselta. Näyttää oudolta. Missä on vahva vanha Pohjola? Miksi tuollainen pikaisesti valitun näköinen fontti? Herää kysymyksiä, miksi näin? Miksi niiden pitää näyttää samalta? 

Onko ratkaisu hyvä vai huono? Kuinka olisin itse ratkaissut sen, jos projekti olisi ollut omalla kohdalla? Siihen ei ole vastausta, kun ei ole tarpeeksi tietoa taustoista ja tutkimuksista, joita on mahdollisesti tehty valintojen tueksi. Miksi on päädytty siihen mikä nyt näkyy kaikille? Valinnoille on varmasti syynsä.

Jos muutetaan kaikki kerralla, ihmiset eivät enää tunnista yrityksiä. Ehkä edetään välivaiheen tai useamman välivaiheen kautta. On kallista opettaa kaikki uudet asiat kaikille kerralla. Nimi, väri tai merkki säilyy riippuen vähän siitä, mikä on eniten säilyttämisen arvoinen, brändin kannalta vahvin elementti. Ilme on usein kuin morsian: jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua, jotain sinistä. Varsinkin meillä Suomessa tuo sininen on usein mukana.

Aika moni varmaan muistaa vielä Meritan. Ensin julkistettiin nimi, joka haukuttiin lyttyyn. Myöhemmin julkistettiin yritystunnus ja se vuorostaan haukuttiin lyttyyn. Merita ja sen tunnus ei jäänyt varmasti kenellekään tuntemattomaksi. Sitä ennen Merita Nordbanken esiintyi hankalalla kahden organisaation ilmeen yhdistelmällä. Nykyisestä Nordean ilmeestä taas näkee, mitä sitä kehitettäessä on päätetty: jotain yksinkertaista ja helppokäyttöistä, ei ikinä enää mitään sellaista kuin Meritalla! Vain muutos näyttää olevan pysyvää.

Aika näyttää, mitä Pohjolasta tulee ja jääkö jompi kumpi merkki (vielä ei voida puhua vahvasta kokonaisilmeestä) elämään, Osuuspankin vanha oranssi % tai Pohjolan vahva karhunkäpälä, vai näemmekö kokonaan uuden.