Millainen mielikuva huonekalujen laadusta syntyy tuollaisen ilmoittelun perusteella? Ovatko ne hyviä ja kestäviä arvohuonekaluja? Vai onko millään muulla kuin hinnalla mitään väliä? Ja jos eivät kestä, Sotkasta, Maskusta tai Suomi-Soffasta saa aina halvalla uutta tilalle. Haluavatko Sotka, Masku ja Suomi-Soffa luoda itsestään ensisijaisesti halpis-mielikuvan eivätkä oikeastaan erottua mielikuvallisesti toisistaan? Eikä niitä haittaa, vaikka ihmiset ajattelisivat, että halpaa ja sitten vaikka huonoa, kunhan kauppa käy? Kun kerran vain hinnalla on väliä. Vain jollain pienellä eliitillä ole varaa ostaa tyylikkäitä, laadukkaita ja kalliita huonekaluja. Aivan kuin ne kilpailisivat sillä, mikä onnistuu luomaan halpahintaisimman mielikuvan.
Vain Ikea on onnistunut yhdistämään mielikuvallisesti halvan hinnan ja tyylikkyyden, mutta Ikeankaan tavaroita ei pidetä laadullisesti huippuina eikä kukaan ihmettele, jos ne eivät ole kovin kestäviä. Eihän halvalla voi saada täydellistä. Ikea on onnistunut luomaan tuotteilleen tiettyä haluttavuutta. Ihmiset haluavat jopa Ikean vuosittain ilmestyvän katalogin ja selailevat sitä aivan eri innolla kuin tavallisia mainosesitteitä. Minne muualle mennään viettämään aikaa ja katselemaan tavaroita samalla tavalla kuin Ikeaan? Yleensä matkan varrelta tarttuu joitakin haluttavia mutta halpoja heräteostoesineitä mukaankin.
Halpakin voisi olla persoonallinen ja erottua kilpailijoistaan liittämällä tavoiteprofiilinsa myös muita ominaisuuksia ja pyrkiä tietoisesti pois heikosta laatumielikuvasta. Mahdollisuuksia ei vain käytetä eikä toteuteta.
Hinta- ja laatumielikuvan ristiriita korostuu kodinkoneiden ja viihde-elektroniikan kohdalla. Ne liittyvät asumiseen yhtä läheisesti kuin huonekalut. Sonyn omat esitteet ja tuotteiden muotoilu ovat hienoja, mutta viihde-elekroniikkaketjun hintaräiskäleilmoituksissa ne eivät erotu muista mielikuvallisesti ehkä edullisemmista ja vähemmän laadukkaista merkeistä. Halpisketjut myyvät huippubrändejä? Sonyn oma myymälä Kämpin alakerrassa on kalliimman näköinen kuin Markantalo. Vai myykö Sony Center uusimpia malleja ja Markantalo vanhoja poistomalleja halvalla?
Eivätkö juuri kodinsisustajat toteuta unelmiaan? Vai unelmiksiko ne jäävätkin?
Ostin aikoinaan Alessin vesipannun kun päätin, etten enää tyydy toiseksi parhaaseen vain pelkän hinnan takia. Ne halvemmat ja toiseksi parhaat tulevat oikeasti kalliimmiksi, kun ne eivät kuitenkaan kestä yhtä hyvin kuin tällaiset ns. luksustuotteet. Jos käytän "kallista" unelmatuotetta joka päivä kahdenkymmenen vuoden ajan - tai kauemmin - päivähinta ei ole paljon mitään! Ja onhan "kallis" myös paljon ekologisempi valinta, kun ei tarvitse viedä entiseksi käynyttä tavaraa roskikseen muutaman vuoden välien. Olen mieluummin kokonaan ostamatta mitään kuin tyydyn johonkin sellaiseen mitä en halua.
Oletteko koskaan tulleet ajetelleiksi, kuinka visuaalisilla keinoilla luodaan hintamielikuvaharhoja?
Kun Citymarketissa on lavallinen tai korillinen tavaraa ja yläpuolella roikkuu iso pahvi, johon on tussilla kirjoitettu isolla ja paksulla hinta 49,- niin eikö näytäkin edulliselta tarjoukselta, vaikka alla ei olisikaan pienellä (79,-)? Kun designliikkeessä on samoja tuotteita aseteltuna kauniisti hyllylle tai lasitasolle ja tuotteen pohjassa on pieni valkoinen hintatarra, johon on tulostettu 49,- niin eikö näytä aika kalliilta mutta paljon houkuttelevammalta?
Pelkällä hinnalla ei luoda haluttuja mielikuvia, vaan kaikella sillä, mikä näkyy.
